Sivusin jo edellisessä merkinnässäni ongelmaa, joka on mielestäni olemassa, kun puhutaan julkisesta tilasta. Kauppakeskusten yhteydessä oleva kirjasto on julkista tilaa, mutta itse kauppakeskus on yleensä vain puolijulkista.
Tärkeintä varmasti olisi, että kirjastotilan julkisuus ei kärsisi. Tässä kohtaa ”julkisuus” on vähän hankalastikin käsitettävä asia, ja sitä varmaan täytyy lähestyä osittain mielikuvien kautta. Vaikkapa, että kuuluuko tämä tila minulle vai ei, ja olenko sinne tervetullut. Ja onko minulla oikeus olla täällä, vaikka joku ei siitä tykkäisikään.
Itse kutsun julkisessa tilassa liikkuvaa vapaata subjektia tässä merkinnässä nimellä ”kansalainen”, mutta parempiakin termejä saattaa silti olla. En ole perehtynyt aiheeseen niin hyvin. Omalta osaltani tämä on lähinnä kepeää pohdiskelua.
Kauppakeskuksesta monesti häädetään kaikenlaiset sellaiset epäilyttävät norkoilijat pois, joilla ei ulkomuodon perusteella ole riittävästi ostovoimaa. Tämä on jo lähtökohtaisesti ongelmallista kauppakeskusten yhteydessä olevassa kirjastossa. Jos joku asiakas ei ole tervetullut kauppakeskukseen, hän voi kokea olevansa epätoivottu myös kirjastoon, vaikka kirjasto toivottaisikin hänet avosylin vastaan.
Kirjastothan tietenkin yrittävät olla avoimia aivan kaikille, se on selvää.
Eri asia on se, jos joku ei osaa käyttäytyä ja häiritsee muita. Sellaista ei tarvitse hyväksyä, vaikka kyseessä olisi miten julkinen tila tahansa. Kyse on kuitenkin vapaan kansalaisen vapauksista ja velvollisuuksista. Kauppakeskustilaa ei niinkään ole rakennettu vapaan kansalaisen tarpeita silmälläpitäen, vaan pikemminkin oikea nimi tälle hieman passiivisemmin miellettävälle subjektille on ”kuluttaja”.
Kauppakeskustilan omistajien (eli ne jotka konkreettisesti omistavat kauppakeskuksen) tarkoitus on tuottaa tilallaan voittoa ja vieläpä maksimoida tuo voitto. Näin voi sanoa neutraalisti ilman mitään arvoasetelmia tai moralisointia.
Kirjastotilalla ja muullakin julkisella tilalla on aivan eri tehtävä kuin kauppakeskuksilla. Senkin voi sanoa suoraan. Minusta on ongelmallista ainakin, jos kirjasto sijaitsee sisällä kauppakeskuksessa ja kirjaston asiakkaan täytyy kirjastoon päästäkseen kulkea puolijulkisen tilan läpi päästäkseen julkiseen tilaan. Hyvää suunnittelua olisi, jos kirjasto voisi avautua myös suoraan kadulle.
Kauppakeskustilat ovat yleensä viihtyisiä ja hyvin hoidettuja, monesti viihtyisämpiä kuin julkiset tilat. Kauppakeskuksen penkeille mieluusti jäisikin hengailemaan, ellei mielessä jyskyttäisi ajatus: ”ne kuitenkin haluaisivat mieluummin, että minä käyttäisin täällä rahaa enkä vain istuisi tässä”.
Ja sitten tuo vapaa kansalainen saattaa alkaa vierastaa vartijoita, jotka kävelevät ohi. Hän miettii, mitähän ne hänestä ajattelevat. Että olenko pummi ja huono kuluttaja, jos en osta mitään. Varsinkin teineille tämä voi olla iso ongelma. Vartijoiden läsnäolo kun ei ole yksinomaan tilan tasa-arvoisuutta lisäävä tekijä, vaikka kiistämättä vartijat yleensä lisäävät turvallisuudentunnetta.
Nämä tällaiset voivat tuntua pieniltä ongelmilta, mutta jonkinlaisia ongelmia ne ovat silti. Julkisen tilan tasa-arvo on tärkeä arvo. Pienillä jutuilla voidaan pahimmillaan karkottaa ne, jotka ovat muutenkin yhteiskunnassa huonossa asemassa.
On yksinkertaisesti hyvää asiakkaiden palvelemista, että kynnys kirjastoon on mahdollisimman matala. Ei siinä sen kummemmasta tarvitse olla kyse.