Blogia koskevaa puhetta, Työkokemukset

Blogi(t) ja työ

En arvannut, miten paljon tästä blogin kirjoittamisesta onkaan ollut hyötyä…

Nykyisessä työssäni kirjoitan myös kirjaston blogiin ja hoidan samalla muitakin viestintävastuita. On hauskaa ja mielenkiintoista huomata, miten hyvää perspektiiviä tämän blogin kirjoittaminen on tuonut. Olen aiemminkin tehnyt pieniä viestintäjuttuja, joista saatu kokemus on samoin ollut hyödyksi. Ja nykyisessä työssäni voin toki kehittyä edelleen ja saada lisää rutiinia.

Se rutiini näkyy ainakin ajan säästämisessä. Lyhyemmässä ajassa voi saada enemmän aikaan, ja vaikka sitä saattaa saada jonkun asian riuskasti valmiiksi, se ei silti ole välttämättä hutiloiden tehty. Tuossa auttaa sekin, että työkavereilta saa vertaispalautetta. Monta silmäparia näkee aina asian paremmin kuin yksi.

Vaikka viestintäjutut voivat siis olla ryhmätyötä, minä kyllä tykkään paljon siitä, että niitä saa tehdä omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Itselleen voi aikatauluttaa julkaisuajat niin, ettei tarvitse ottaa stressiä, mistä kirjaston asiasta viestisi tänään. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Silloin kun on luppoaikaa, voi valmistella seuraavaa asiaa, joka toteutuu joskus myöhemmin.

Koen siis vahvasti, että työssäni saa käyttää omia vahvuuksia ja siinä voi kehittyä edelleen. Minulla kun on paljon asioita joita voi kehittää. Omiin kykyihin kannattaa lähtökohtaisesti suhtautua sillä asenteella, että sitä ei ole kovin valmis työntekijä.

Mutta lähtökohdat ovat hyvät ja voin mennä tällä asenteella luottavaisesti eteenpäin.

Anteeksi, hyvät lukijani, jos tämä puhe on sokeroitua höttöä, josta ei ota mitään selvää. ”Joo, kiva, kaikki menee hyvin.” Mutta varmasti on myös paikallaan olla välillä iloinen siitä että asiat menevät hyvin, kun valtaosan tämän blogin olemassaolosta olen ollut työtön ja epävarma siitä, milloin asiat lähtevät rullaamaan vai lähtevätkö ne ollenkaan.

Aineistot, Kirjastojen olemus

Kirjaston monta nimeä

On aina välillä hyvä muistuttaa itselleen kirjasto-sanan puutteellisuudesta. Siitähän voi saada kuvan, että kirjasto olisi vain kirjoja varten. Nykyään tämä on tietenkin kaukana totuudesta. On musiikkia, elokuvia, pelejä, ja jopa frisbeegolf-kiekkoja.

Eittämättä voi olla niin, että kirjat ovat edelleen selvästi tärkein osa kirjastoa. En minä itse termiä ”kirjasto” halveksu. Jostainhan sanat ovat aina lähtöisin. Eikä laaja aineiston kirjo tarkoita sitä, että kirjastossa olisi kyse edes pelkästään aineistoista ja että sitä voisi vaikka vain kutsua nimellä ”aineistola”. Kirjastot kätkevät sisäänsä myös paljon immateraalista, kuten tapahtumia, tavoitettavuutta tai yhteisöllisyyttä.

Nykyään on siis jokseenkin pakko lähestyä kirjaston tehtävää ennakkoluulottomasti. Ehkä jos asiaa lähestyy virastokielen näkökulmasta, ”sivistyslaitos” voisi olla lähellä totuutta. Vähän kuin koululaitos. Ja voi pojat, se käsite sitten sisältää paljon.

Asiasta toiseen: Joskus minua harmittaa se, kuinka tekijänoikeudet rajoittavat sitä mitä kirjasto voisi parhaimmillaan olla. Vaikkapa siis sitä, että kirjasto voisi täysillä olla se ”elokuvasto”, josta löytyisivät kaikki parhaat elokuvat ja paljon muutakin kattavasti. Tai että monenlaisen aineiston lainaamisessa e-aineistot voisivat nousta yhä suurempaan rooliin.

Täydellisessä maailmassa raha- tai tilakysymyksetkään eivät tulisi esteeksi. Kirjastot voisivat jopa laajemmin ja rohkeammin ulottaa lonkeronsa ympäröivään yhteiskuntaan. Silloin ihmiset eivät välttämättä edes mieltäisi ”käyvänsä kirjastossa” käyttäessään kirjaston erilaisia palveluita. Tai sitten sellaisia palveluita, jotka olisivat tavallaan kirjaston sovelluksia, vaikka olisivatkin itsenäisiä kirjastosta instituutiomielessä.

Mutta voi rähmä, nyt minä taas eksyn jonnekin haavemaailmaan, antakaa hyvät lukijani anteeksi. Tarkoitus on ehkä vain tässä harjoitella ennakkoluulottomuutta ja hahmotella tulevaisuutta, jossa kirjaston tehtävän voisi nähdä laajasti ja sen myös voisi toteuttaa laajasti. Jotta on mahdollista saada joskus jotain suurta aikaan, tarvitaan myös suuria unelmia.

Toisaalta joskus minusta vaikuttaa siltä, että tätä tulevaisuutta eletään aika hyvin jo nyt todeksi. Kirjastossa kun on töissä, niin aika laaja-alaiselta se meno välillä tuntuu.