Kirjoittajapiiri

Kun tässä merkinnässä valittelin kävijöiden puutetta kirjaston tapahtumissa, nyt on onneksi vähän toisenlainen ääni kellossa. Kirjoittajapiirissä on alkanut käydä ihmisiä, ja se on tietenkin upeaa.

Kirjoittajapiirissä keskitytään taiteelliseen kirjoittamiseen. Siellä on ihmisiä, jotka ovat kirjoitelleet enimmäkseen runoja. On mielenkiintoista, miten runot jäävät yleensä arkipäivän kirjastotyössä paitsioon. Niitä ei lainata läheskään niin paljon kuin muuta kaunokirjallisuutta. Mutta kun keskustelee ihmisten kanssa, käy ilmi miten paljon runoja kirjoitetaan. Esiin tulee myös valtava arvostus runoja kohtaan. Siksi monenlaisille kirjoittajapiireille on varmasti kysyntää.

Tällaisen ryhmän kokoaminen ja järjestäminen ei toki ole aivan kirjaston ydintehtävää, mutta varmasti kuitenkin kirjaston tehtävien ytimessä. (Hassusti sanottu, mutta ehkä ymmärrätte.) Nykyajan kirjastossa on toki niinkin, että kirjasto voi tarjota tilat tällaiselle ryhmälle, ja itse toiminnasta vastaa joku ulkopuolinen toimija.

Mutta jos ryhmässä on jotain opetuksellista, kuten kirjoittajaoppaiden esittelyä, hyvien runokokoelmien vinkkaamista ja/tai pienten harjoitusten järjestämistä, kirjastotyöntekijän asiantuntemuksen merkitys kasvaa. Ainakin minun ryhmässäni on tarkoitus olla jatkossa tuonkaltaisia juttuja.

En tiedä millaiseksi ryhmä vielä kehittyykään, joten en sen enempää osaa asiaa avata. Mutta tarkoitus on, ettei kirjoittajapiiristä tulisi oman työn kannalta kovin kuormittavaa ja valmisteluita vaativaa. Usein ihmiset ihan kaipaavatkin keskustelevampaa otetta ja sitä, että ryhmän vetäjä on samalla viivalla muiden kanssa.

Kirjastoissa voi tietenkin järjestää monenlaisia tapahtumia, ja tämä on vain yksi esimerkki. Kaikkien tapahtumien ei tarvitsekaan olla ylettömän kunnianhimoisia.

Kirjailijavierailu taas on esimerkki hieman kunnianhimoisemmasta ja kuormittavammasta tapahtumasta, jollaista olen järjestämässä piakkoin. Jonkinlaisessa kirjoittajapiirissä olen ollut tätä aiemminkin mukana, mutta kirjailijavierailun järjestäminen on uusi kokemus. Mutta uskoisin että sekin luonnistuu.

Advertisement

Digilehtien kasvava viehätys

Meidän kirjastokimpassamme on käytössä digipalveluista mm. ePress ja eMagz, joilla pystyy lukemaan melkoista määrää kotimaisten sanoma- ja aikakauslehtien näköislehtiä. Ja juuri oli kampanja, jossa noita palveluita pystyi käyttämään myös kirjaston ulkopuolella.

Näiden(kin) palveluiden markkinoinnissa voisi onnistua paremmin. Vaikka useimmat asiakkaat eivät digipalveluista innostuisikaan, ne voivat olla joillekin hyvin tärkeitä. Harmi vain, että sähköisen laitteen näytöltä lukeminen ei edelleenkään ole yleensä niin tehokas käyttöliittymä kuin paperinen lehti, jos vain paperinen lehti on mahdollista saada käsiinsä.

Tai on se oikeastaan, mutta eri tavalla. Pohdin lähinnä sitä, onko näköislehti yleisesti oikea formaatti digilehtien lukemiseen verrattuna näyttöpäätteeltä näkyvään uutisvirtaan ja klikkausten takana oleviin otsikoihin.

Itse ainakin koen näköislehdet hieman vaikeiksi. Etenkin ne ovat sitä tabletti- tai läppärikäytössä, kun silloin zoomaaminen on välttämätöntä. Zoomailusta ja hiiren liikuttelusta tulee usein pakotettua ja tottumattomalle ontuvaa. Isompinäyttöisellä tietokoneella asia on hieman eri, mutta silloinkin herää kysymys, miksi sitä lukisi lehteään kiinteään koneeseen liitetyn näytön ääressä, kun sitä mielellään selailisi sisältöä vapaamuotoisemmin ruokapöydässä tai sohvalla. Näköislehdessä ei myöskään voi klikkailla kiinnostavia linkkejä, jotka syventävät juttua.

ePressiä ja eMagzia pystyy lukemaan kirjaston tiloissa myös omilla laitteilla. Mutta ne omat laitteet eivät siis välttämättä ole näköislehtien lukemiseen parhaat mahdolliset.

Sen sijaan vaikkapa oma älypuhelin toimii hyvin, kun uutisia selaillessaan voi vain pyyhkäistä näyttöä ja näkyviin tulee lisää otsikoita. Tätä käyttöä varten voi nykyään myös hankkia varsin edullisia lehtitilauksia. Esimerkiksi Le Monden tai Helsingin Sanomien halvin jatkuva digitilaus maksaa 9,90 kuussa. Minun mielestäni tähän hinta–laatu-suhteeseen harva paikallislehti pystyy.

Voi olla, että ei kannatakaan ajatella, että diginä sanoma- tai aikakauslehtiä luettaisiin samalla tavalla kuin paperisia. Netissä liikkuessa on voi olla jopa vanhentunutta ajatella, että luettaisiin jotain tiettyä lehteä. Linkkejä risteilee sinne ja tänne ja omassa some-virrassa voi vain noukkia parhaat päältä. Useinhan muutenkin ihmiset hyödyntävät monia eri palveluita ja niiden ilmaisia juttuja maksumuurin rajaan asti.

Pitäisikö siis kirjastojen tarjota näköislehtien lisäksi myös helpommin älypuhelimella hyödynnettäviä lehtisisältöjä? Näin voisi ainakin ajatella. Varmasti sillä tavoitettaisiin laajempi käyttäjäkunta.

Minua itseäni halvemmat digitilaukset ovat viehättäneet yhä enemmän. Näin halvalla ei sanomalehtiuutisia yleensä ennen saanut. Ehkä sanomalehdet eivät olekaan tuhon partaalla, vaikka tilaajamäärien osalta on vähän jokainen lehti ottanut takkiinsa tällä vuosituhannella. Joidenkin sanomalehtien tilaajamäärät ovat jopa nousussa digitilausten ansiosta.

Digilehtien joustavuus ja halpuus voivat tuoda lehdille paljon uusia lukijoita. Digilehdet voivat olla tällä tavalla myös kirjastoille tervetulleita, jos/kun samalla panostuksella saadaan parempi valikoima. Ja niinhän on oikeastaan jo siis käynytkin. Nyt meille on tulossa käyttöön myös PressReader-palvelu, mikä on hieno juttu.