Tiedottaminen

Miksi olla Facebookissa?

Miksi ihmiset ja instituutiot käyttävät vielä Facebookia tiedottamiseen niin paljon? Facebookin uskottavuus on kärsinyt viime aikoina sen verran tuntuvasti, että tämä on mielestäni tärkeä kysymys. Esimerkiksi Facebookin käyttäjätietoja käytettiin salaa Yhdysvaltain presidentinvaalien kampanjoinnissa. Mikä vielä pahempaa, Facebookin avulla on myös lietsottu kansanmurhaa Myanmarissa. Esim. niin & näin -lehden numerossa 2/18 oli hyvä John Lanchesterin essee aiheesta.

Miksi alun perinkään oli välttämätöntä mennä suin päin Facebookiin silloin kymmenen vuotta sitten? Ymmärrän, että ”totta kai” kaikkien pitää olla sosiaalisessa mediassa, ja pitkään Facebook oli tärkein ja olennaisin some-kanava. Mutta lopulta Facebook on vain yritys. Jotta käyttäjä saa palvelusta täyden hyödyn irti, sille pitää antaa omat tietonsa käytettäväksi. Itse palvelun taloudellinen idea käsittääkseni on, että ihmiset jakavat Facebookille vapaaehtoisesti oman elämänsä, jotta heille voi osoittaa kohdennettua markkinointia. Minusta tämä on jo lähtökohtaisesti hieman härskiä.

En edelleenkään vastusta sitä, että kirjastot ovat Facebookissa. Se on edelleenkin paikoin ylivoimainen väline ihmisten tavoittamiseen. Minua vain häiritsee, että asiasta ei käydä keskustelua. Jo itse Facebookissa oleminen pitäisi perustella vankemmin, eikä vain mennä virran mukana. Onhan niinkin, että jos yritykset eivät tule rangaistuksi huonoista ja epäilyttävistä käytännöistä, ne eivät opi niistä mitään.

Tämä silläkin suuremmalla syyllä, että kirjasto on luotettu instituutio. Jos kirjasto instituutiona luottaa sokeasti instituutioon, joka on osoittanut epäluotettavuutensa, mitä se kertoo kirjaston luotettavuudesta?

Yleensäkin sosiaalista mediaa koskevan sinisilmäisyyden on loputtava. Viimeisen parin vuoden aikana on viimeistään käynyt selväksi, miten oiva väline vihanlietsontaan sosiaalinen media on. On vaarana, että itse palveluntarjoajat leimautuvat sitä kautta. Onkin varmasti ihan paikallaan, että monet palvelut ovat ottaneet tiukemman linjan valeuutisia ja muita kohtaan. Toki samalla pitää olla erittäin varovainen, ettei synny minkäänlaisia sananvapausloukkauksia. Some-yritysten kannattaa ihan oman uskottavuutensa takia perustella liikkeensä todella hyvin.

Ja toki palveluille on usein hyvä antaa uusi mahdollisuus rakentaa luottamusta. Se varmaan onkin välttämätöntä tällä hetkellä. Sosiaalinen media sinänsä ei ole ongelma. Se on tullut jäädäkseen. Olisi lopulta aika hölmöä, jos kirjastot eivät olisi siellä; pelkästään omilla verkkosivuilla ei pärjää. Mutta yksittäisten some-kanavien osalta kannattaa jatkossa punnita tilannetta. Ja koko markkinointipaletissa some on edelleenkin vain yhtenä tiedottamistapana muiden joukossa.

Nyt näyttää, että Facebookin suosio on selvässä laskussa. Jos luottamus Facebookiin laskee yhä, ei kirjastojen ole pakko olla siellä. Kyllä jotain uutta tulee tilalle ja ihmiset löytävät uusia kanavia. Tällä hetkellä varmasti vain pitää olla odottavalla kannalla.

Aineistot

Parempia elokuvia

Hei vaan ja mukavia loppukesän päiviä! Palaan taas blogin pariin ja ajattelin kirjoittaa elokuvista.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja lapsena pohdin, miten epätasa-arvoista elokuvien saatavuus oli. Oli pakko olla tv:n varassa, tai sitten matkustaa kaupunkiin, eikä lähimmän kaupunginkaan elokuvatarjonta usein päätä huimannut.

Nykyisin tilanne on internetin, Netflixin, YouTuben ja muiden monituisten suoratoistopalveluiden myötä muuttunut. Elokuvateatterit, -vuokraamot ja televisio eivät ole ainoita kanavia nähdä elokuvia. Toki nykyäänkin isoimpien kaupunkien asukkaat ovat etulyöntiasemassa, kun monia uusia indie-elokuvia on mahdollista nähdä vain pienemmissä teattereissa tai elokuvafestivaaleilla.

Mutta miksi en ole maininnut vielä kirjastoja? Tuntuu, että ihmiset harvoin mieltävät kirjaston olevan yksi tärkeimmistä paikoista elokuvien metsästämiseen. Minulla on ainakin sellainen tuntuma, että monien kirjastojen elokuvavalikoimaan ei vain ole panostettu aivan riittävästi tai sitten kokoelmaa ei ole osattu markkinoida riittävän hyvin.

Itsekin melko äskettäin elokuvien hankintaa hoitaneena itse hankintakin tuntui vähän epämääräiseltä. Kirjastoon tuli erikseen tyyppi esittelemään elokuvia, joista sitten sai valita. Niin, kuulostaa vähän vanhanaikaiselta.

Valikoiman ja hankintatapojen rajoittuneisuus varmasti johtuu suurelta osin sopimuksista ja tekijänoikeuksista. Kirjastoihin ei vaan saa hankittua aivan mitä elokuvia haluaisi, ja se on valitettavaa, koska jos sama pätisi kirjoihin, ihmiset varmasti nostaisivat äläkän. Ehkä elokuvateollisuus muutenkin on kaupallistuneempi ala, joten kansa ei edes välttämättä osaa kaivata parempaa.

Asiakasnäkökulmasta edellä mainitut syyt ovat tietenkin paljolti tekosyitä. Ja minusta tuntuu, että parannettavaa olisi myös kirjastotyöntekijöiden ammattitaidossa ja viitseliäisyydessä elokuvien suhteen. Niissä raameissa siis missä kokoelmanhoitoa voi tehdä. Kannattaa muistaa, että elokuva on paitsi viihdettä, myös taidemuoto. Kirjasto laiminlyö sivistystehtävänsä, jos se ei edes yritä hankkia mahdollisimman kattavaa laatuelokuvakokoelmaa.

Mahdollisuuksia tuo onneksi jo varausten maksuttomuus. Harvinaisemmillekin DVD:eille saattaa löytyä kysyntää, kun ne liikkuvat laajemmalla alueella, joten kokoelma voi olla samalla laaja ja kuitenkin kustannustehokas. Lisäksi kirjastonhoitaja voi ohjata asiakkaan netin ilmaissisältöjen äärelle vinkkaamalla ja tiedottamalla. Suurin sisältömäärä on aina oman paikallisen kirjaston aineiston ulkopuolella. Toki myös kirjaston omia, kirjastokortin tunnuksilla toimivia nettipalveluita on mahdollista kehittää. Tällainen onkin esim. Kuopion kirjaston käyttöön ottama Viddla.

Yleisesti nettistriimauksen suosio yleistyy koko ajan, kun kotilaitteet mahdollistavat paremmin hyödyn ottamisen eri palveluista, ja nettiyhteyden nopeuskaan on harvemmin enää esteenä. Olisi toki äärimmäisen hienoa, jos kirjastolla itsellään olisi niin laaja ja hyvin tunnettu suoratoistopalvelu kuin vaikka Netflix on. Viddla ei tarjonnan laajuudessa vielä pääse kovin pitkälle.

Mutta fyysisten levyjen lainaaminenkaan tuskin ihan heti jää pois. Eikä se hyllytilankaan kannalta ole ongelma, kun DVD:t ja Blu-ray -levyt ovat sen verran pieniä.

Niin – mitä halusin sanoa? Varmastikin nostaa elokuvien arvostusta kirjastossa. Tarvitaan näkemystä ja laajempaa kokoelmaa, jotta kirjasto voisi tarjota kaikkea kaikille ja olla nykyistä parempi vaihtoehto. Eikä toki unohdeta tv-sarjojakaan.

Omista työkuvioista sen verran, että tällä hetkellä olen työttömänä. Jonkinlaisia virityksiä kuitenkin on olemassa, ja on hyvin mahdollista että työllistyn lähiaikoina. Luottavaisena eteenpäin siis (kuten toivottavasti aina).