No nyt!

Jos ja kun nyt taas vaivaan teitä lukijoita pelkillä omilla työkuulumisillani, tällä kertaa siihen on kuitenkin hyvä syy. Sain nimittäin vakinaisen paikan eräästä eteläsuomalaisesta pikkukirjastosta.

Se on tietenkin hieno ja iso juttu minulle, ja hieno myös siksi koska paikka oli itsellenikin aika lailla ykkösehdokas kaikista hakemistani paikoista. Jos en olisi tästä innoissani, olisin hullu tai elämään kyllästynyt. Työtehtävät vaikuttavat itselleni juuri sopivilta, ja sopivan haastavilta.

Ennen töiden alkamista minulla on vielä noin kuukausi töitä jäljellä täällä toisessa kirjastossa. Uusi työpaikka ei tietenkään ole mikään syy suhtautua vähempiarvoisesti näihin nykyisiin työtehtäviin. Kaikki vaan loppuun kunnialla. Samalla ehdin suunnitella monia käytännön asioita lähitulevaisuutta koskien.

Ei minulla tämän enempää ole tällä kertaa. Blogissani kuitenkin jatkan edelleen kirjoittelemista joka toinen viikko uusista kuvioista ja erinäisistä kirjastoaiheista, jotka kulloinkin pyörivät mielessä. Palaillaan!

Advertisement

Uusi työ ja omatoimikirjaston hiljaisuus

Nyt työtilanteeni on vähän outo. Olen eräällä pikkupaikkakunnalla keikkatöissä varmasti koko syyskuun, mutta todennäköisesti myös lokakuun. Työt jatkuvat, jos en vain ennätä saada jostain muualta töitä.

Miten todennäköistä tämä töidensaanti sitten on, sitä en tiedä. Mutta haastattelukutsuja on joka tapauksessa tullut kummallisen paljon. Kolmeen kuukauteen lasken saaneeni melkein 10 kutsua. Ensi viikolla on luvassa peräti kolme haastattelua.

Tämä kaikki on tietenkin iloista, mutta samalla stressaavaa, koska epävarmuudessa eläminen ei ole kovin helppoa.

Samalla tätä vaihetta elämässä voi jo nyt tavallaan etukäteisjälkikäteisesti tarkastella mielenkiintoisena ja jännittävänä, vaikkei tähän ajatukseen kovin hyvin osaisikaan eläytyä. Tämä kirjasto missä nyt olen on minulle tuntematon, ja moni asia on eri tavalla kuin aiemmissa kirjastoissa joissa olen ollut töissä. Ehdin siis tämänkin jakson aikana oppia asioita ja suhteuttaa niitä siihen, mitä itse ajattelisin hyvän kirjaston ominaisuuksista.

Lyhytkin työjakso varmasti siis tuo jotain perspektiiviä, josta voi olla hyötyä jatkossa. Toki tämäkin kirjasto on pieni ja varsin hiljainen, mutta uutta minulle on se, että kirjasto on omatoimikirjasto.

Minua jopa hävettää, kuinka vähän asiakaspalveluaikanakaan asiakkaat tulevat kysymään jotain palvelutiskiltä, tai varsinkaan lainaamaan muuten kuin automaatilla. Ikään kuin minä työntekijä olisin jonkinlainen ylimääräinen otus, joka haahuilee kirjastossa harmaana eminenssinä. Ja jos/kun en jatkuvasti päivystä tiskissä tai edes lähimailla, kehtaavatko asiakkaat edes kysyä asioita, kun kokevat häiritsevänsä minua?

Lisäksi minua samalla ilahduttaa ja hieman oudoksuttaakin se, miten suosittu kirjasto on sunnuntaisin, sinä ainoana päivänä jolloin asiakaspalvelua ei ole. Kirjautumismäärät sen kertovat. Ehkä asiakkaat siis aidosti pitävät omatoimisuudesta! Ainakin monet.

Työ on silti mukavaa – tietenkin. No, eipä tässä sen enempää. Kiirettä on pitänyt. Kerron sitten lisää, jos työtilanteesta on uutta päivitettävää. Näillä latteilla sananparsilla mennään päivä ja viikko kerrallaan.