Työkokemukset

Koronakuulumisia

Kirjastot suljettiin viikko sitten. Viikon takainen maanantai-ilta oli omassa kirjastossani ja varmasti muissakin melkoisen vilkas. Se maanantai oli ollut muuten rauhallinen, mutta sen jälkeen kun päätös sulkemisesta tuli, ihmiset ryntäsivät kirjastoon ja hamstrasivat aineistoa mielin määrin (ja onneksi muistivat myös pitää turvaväliä).

Siinä vaiheessa ei ollut vielä varmuutta, ollaanko tiistaina auki. Me lopulta olimme, ja kyllähän tiistaina ihmisiä kävi, mutta aivan samanlaista ryntäystä ei koettu. Kumman ymmärtäväisinä asiakkaat pysyivät, ja vaikka moni kysyikin kaikenlaista, silminnähden hädissään ei oikeastaan kukaan ollut. Harmissaan varmasti.

Ja sitten keskiviikosta eteenpäin hiljaisuus…

Ei toki täydellinen hiljaisuus, koska siivoojia, huoltomiehiä ja opettajia on kirjastossa pyörinyt. Ja lisäksi me työntekijät, joita ei ole ainakaan vielä lomautettu.

Tekemisen puutetta ei ole toistaiseksi ollut, ja voin sitä paitsi syödä kertynyttä ylimääräistä työaikaa pois päivä kerrallaan. Yhden etäpäivän pidin, mutta siihen se taitaa ennen pääsiäistä jäädäkin, koska en rehellisesti sanottuna keksi mitään kummoista projektia jota voisi tehdä kotoa käsin. Oma kirjastojärjestelmämme Aurorakaan ei oikein etätyöskentelyyn taivu.

Poistoja olen kyllä käynyt pontevasti tekemään. Poistoja voi toki ”aina” tehdä, mutta ei niitäkään nyt juuri rästissä silti ole. Minä taidan lopulta kärsiä siitä, että rästijuttuja ei ole kovinkaan paljon ehtinyt kertyä. Lähinnä erinäisten juttujen suunnittelua ja julisteiden/opasteiden tekemistä. Muuten rutiinitehtävät ovat vähissä, kun aineistoa ei enää juuri liiku. Omiin vastuisiini on kuulunut korona-aiheinen sometiedottaminen.

Monikaan ei vielä luota siihen, että kirjastot taas aukeavat 14.4., kun nyt vielä ollaan siinä vaiheessa että taudin huippua vasta odotellaan. Epävarmuus vallitsee. Tämä tuli niin äkkiä.

Toisaalta monet kollegat ovat ottaneet tilanteesta ilon irti ja loikanneet innovatiiviseen digimaailmaan vinkkaamaan ja muuten kohtaamaan kohderyhmiä. Kirjakasseja on kerätty ja somessa aktivoiduttu. Itsekin ajatuksen tasolla innostun tällaisesta liikehdinnästä, vaikka samalla iskeekin ahdistus, kun en oikein osaa olla tällainen kaikesta innostunut aktiivikirjastolainen, joka kriisiajankin kääntää edukseen.

Kriisi on vasta alussa; onneksi en sentään ole jo tässä vaiheessa väsyksissä ja epätoivoinen. Valitettavasti minä en omassa työssäni juurikaan pysty vaikuttamaan muiden ihmisten väsyyn ja epätoivoon, kun työ on muuttunut asiakaspalvelutyöstä yksinäiseksi puurtamiseksi.

Mutta auttaa voi toki muilla tavoilla. Kunhan löytäisin siihen tapoja. Onhan tämä ainutlaatuista ja suoraan sanoen karmeaa aikaa, mutta tulevaisuutta ajatellen ei välttämättä pelkästään huonolla tavalla.

Kirjastojen olemus, Tapahtumat

Hämmentävä Kirjaston päivä

Ensi viikon torstaina 19.3. vietetään Kirjaston päivää, joka on jonkinlainen kirjastojen uusi kampanjapäivä. Minulle päivän merkitys on kuitenkin jäänyt epäselväksi. En ole vakuuttunut siitä, mihin päivää tarvitaan.

Ensinnäkin: mitä vikaa oli Lainan päivässä? Nykyään tuntuu, että Lainan päivä ei kiinnosta enää juuri ketään. Päivää on kuitenkin vietetty melko pitkään ja perinteet ovat monesti mukavia olemassa. Uusien perinteiden luomisessa taas kestää väistämättä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Kahta eri kirjastojen juhlapäivää tuskin on järkeä viettää, varsinkin jos/kun ne kumpikin sattuvat kevättalveen.

Ja miksi uusi Kirjaston päivä on pakko tunkea siipeilemään Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kanssa? Ymmärrän toki että kirjastot edistävät tasa-arvoa, mutta eikö ajoitus pikemminkin himmennä Minna Canthin päivän arvoa? Heti kun joku nainen saa liputuspäivän, niin siinä on joku laitos tunkeilemassa ja omimassa juhlapäivää. Eikö Minna Canthissa ja tasa-arvossa ole itsessään arvoa riittämiin?

Kirjastothan lisäksi ovat paljon muutakin kuin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Ajankohta Minna Canthin päivän yhteydessä pahimmillaan vesittää näiden muiden asioiden (sivistys, viihde, koulutus ym.) esilläoloa. Ehkä olen keksinyt tämän ongelman omassa päässäni, mutta olenpa vain sitä mieltä että ajankohta on kehno.

En ole toistaiseksi kuullut hyviä perusteluita, miksi uusi juhlapäivä tarvitaan. Näistä syistä Kirjaston päivä antaa minulle jonkinlaisen väkisin väännetyn vaikutelman. Se tuntuu markkinointituputukselta. ”Katsokaa meitä, katsokaa miten hyviä ja arvokkaita me kirjastot olemme.”

No, juuri tällä hetkellä tällaisesta asiasta valittaminen tuntuu toissijaiselta. Saa nähdä, suljetaanko kirjastotkin piakkoin koronaviruksen takia. Pysykää terveinä rakkaat lukijani, otetaan varovasti ja rauhallisesti.