Kirjastot suljettiin viikko sitten. Viikon takainen maanantai-ilta oli omassa kirjastossani ja varmasti muissakin melkoisen vilkas. Se maanantai oli ollut muuten rauhallinen, mutta sen jälkeen kun päätös sulkemisesta tuli, ihmiset ryntäsivät kirjastoon ja hamstrasivat aineistoa mielin määrin (ja onneksi muistivat myös pitää turvaväliä).
Siinä vaiheessa ei ollut vielä varmuutta, ollaanko tiistaina auki. Me lopulta olimme, ja kyllähän tiistaina ihmisiä kävi, mutta aivan samanlaista ryntäystä ei koettu. Kumman ymmärtäväisinä asiakkaat pysyivät, ja vaikka moni kysyikin kaikenlaista, silminnähden hädissään ei oikeastaan kukaan ollut. Harmissaan varmasti.
Ja sitten keskiviikosta eteenpäin hiljaisuus…
Ei toki täydellinen hiljaisuus, koska siivoojia, huoltomiehiä ja opettajia on kirjastossa pyörinyt. Ja lisäksi me työntekijät, joita ei ole ainakaan vielä lomautettu.
Tekemisen puutetta ei ole toistaiseksi ollut, ja voin sitä paitsi syödä kertynyttä ylimääräistä työaikaa pois päivä kerrallaan. Yhden etäpäivän pidin, mutta siihen se taitaa ennen pääsiäistä jäädäkin, koska en rehellisesti sanottuna keksi mitään kummoista projektia jota voisi tehdä kotoa käsin. Oma kirjastojärjestelmämme Aurorakaan ei oikein etätyöskentelyyn taivu.
Poistoja olen kyllä käynyt pontevasti tekemään. Poistoja voi toki ”aina” tehdä, mutta ei niitäkään nyt juuri rästissä silti ole. Minä taidan lopulta kärsiä siitä, että rästijuttuja ei ole kovinkaan paljon ehtinyt kertyä. Lähinnä erinäisten juttujen suunnittelua ja julisteiden/opasteiden tekemistä. Muuten rutiinitehtävät ovat vähissä, kun aineistoa ei enää juuri liiku. Omiin vastuisiini on kuulunut korona-aiheinen sometiedottaminen.
Monikaan ei vielä luota siihen, että kirjastot taas aukeavat 14.4., kun nyt vielä ollaan siinä vaiheessa että taudin huippua vasta odotellaan. Epävarmuus vallitsee. Tämä tuli niin äkkiä.
Toisaalta monet kollegat ovat ottaneet tilanteesta ilon irti ja loikanneet innovatiiviseen digimaailmaan vinkkaamaan ja muuten kohtaamaan kohderyhmiä. Kirjakasseja on kerätty ja somessa aktivoiduttu. Itsekin ajatuksen tasolla innostun tällaisesta liikehdinnästä, vaikka samalla iskeekin ahdistus, kun en oikein osaa olla tällainen kaikesta innostunut aktiivikirjastolainen, joka kriisiajankin kääntää edukseen.
Kriisi on vasta alussa; onneksi en sentään ole jo tässä vaiheessa väsyksissä ja epätoivoinen. Valitettavasti minä en omassa työssäni juurikaan pysty vaikuttamaan muiden ihmisten väsyyn ja epätoivoon, kun työ on muuttunut asiakaspalvelutyöstä yksinäiseksi puurtamiseksi.
Mutta auttaa voi toki muilla tavoilla. Kunhan löytäisin siihen tapoja. Onhan tämä ainutlaatuista ja suoraan sanoen karmeaa aikaa, mutta tulevaisuutta ajatellen ei välttämättä pelkästään huonolla tavalla.
Tuntematon hyllyttäjä 