Aineistot, Työelämä

Kirjastoalan tabut, osa 3: Kirjojen lukeminen työajan ulkopuolella

Olen kirjastolaisten kanssa keskustellessa toisinaan törmännyt siihen, että vinkkauskirjoja luetaan omalla ajalla. Ensimmäinen ajatukseni on ollut, että tässä jutussa on jotain epäilyttävää. Työthän tehdään työajalla eikä vapaa-ajalla.

Toisaalta, kun olen asiaa miettinyt, olen itsekin huomannut syyllistyneeni samaan. Ainakin tavallaan. Olen saattanut lukea jotain kirjaa kotona, jota olen myöhemmin vinkannut töissä, vaikka en yleensä olekaan tiedostanut ”tekeväni työtä” lukiessani vinkkauskirjaa.

On tietenkin mahdotonta saavuttaa kirjastoalalla vaadittavaa taitotasoa ja yleissivistystä, ellei koskaan lue mitään omalla ajallaan, eikä ainoastaan töiden tai opiskelujen takia. Jos lukeminen ei kiinnosta kuin epäsuoran hyödyn vuoksi, todennäköisesti kirjasto ei ole oikea työpaikka tällaiselle ihmiselle.

Olisin kuitenkin itse varovainen sekoittamasta työ- ja vapaa-aikaa keskenään. Se, mikä voi lyhyellä aikavälillä olla hyvinkin hyödyllistä venymistä projektin eteen on pääsääntönä kummallinen. Siis että kirjavinkkaajan oletettaisiinkin lukevan kirjat vapaa-ajallaan, kun töissä ei ehdi. Kaikessa normaalissa työnteossa on kuitenkin niin, että ensin pohditaan mitä tehdään, seuraavaksi järjestetään työaika niin että työ on mahdollista tehdä, ja sitten tehdään työ.

Minulle ainakin maksetaan tästä työstä palkkaa, en tee sitä vapaaehtoisesti, vaikka saatankin tehdä sitä vahvalla kutsumuksella. Mutta jos en ehdi töissä lukea kirjoja, sitten en ehdi, enkä suostu projekteihin joihin minulla ei ole aikaa. Ymmärrän hyvin, etteivät kaikki pysty toteuttamaan tätä ihannetta, enkä toivottavasti tässä moralisoi ketään. Hieman valitettavastikin asia tuntuu tabulta.

Ihan pelkästään työhyvinvoinnin kannalta töiden ja vapaa-ajan sekoittaminen on harvemmin hyvä asia. Toki on yksilöllistä, miten ajankäyttönsä järjestää, mutta omalla jaksamisellaan ei pidä leikkiä. Ainakin minun eläkeikäni on sen verran kaukana tulevaisuudessa, että sinne asti jaksaminen on arvo sinänsä.

Asian avaimena on varmasti järkevä ja tehokas ajankäyttö. Kyllä minusta vinkkauskirjoja voi aivan hyvin lukea palvelutiskissä istuessaan, toki sillä edellytyksellä että asiakkaita ei lappaa jatkuvalla syötöllä. Mutta hiljaiset hetket kannattaa hyödyntää.

Onneksi vinkkauskirjojen lukemiseen on myös mahdollista saada kokonaisia vapaapäiviä, tai ainakin tällaista olen monissa kirjastoissa kuullut. Nyt koronakriisin aikana olen jopa itsekin pitänyt etänä yhden päivän, josta neljännes meni kirjoja lukien.

Aineistot, Markkina-ajattelu

Kirjakaupoilla (mutta ei välttämättä fyysisesti)

Olen viime aikoina, enimmäkseen toki ennen korona-aikaa, kierrellyt poikkeuksellisen usein kirjakaupoissa etsimässä kiinnostavia kirjoja. Käsilläni on nimittäin ollut positiivinen ongelma: kuinka käyttää monen kymmenen euron lahjakortti Suomalaiseen Kirjakauppaan.

Positiivisesta ongelmasta oli kuitenkin tullut melkeinpä negatiivinen, koska jälleen ajautuduin päivittelemään kirjakauppojen valikoimaa ja vertaamaan niitä kirjastoihin ja nettikirjakauppoihin. Päivittely pätee muihinkin kauppoihin kuin vain Suomalaiseen.

Ensinnäkin itselleni herää helppo kysymys: miksi ostaa kymmenien eurojen arvoista kirjaa, jos sen voi lainata kohtuullisella vaivalla kirjastosta? Pari kuukautta sitten minulle kävi niin, että löysin erään kirjan, jonka olisin halunnut ostaa, mutta sitä ei ollut Suomalaisen Kirjakaupan kivijalkaliikkeissä Helsingin kantakaupungissa. Ja sitten päätin tarkistaa tilanteen Helmetistä, onko kirjaa siellä. Olihan se. Kävelin 500 metriä Oodiin ja lainasin kirjan.

Tuo kirja oli melko suosittu, siihen oli ollut vasta taannoin pitkä varausjono. Aina ei toki käy ihan yhtä hyvä onni sen kanssa, miten jotain suosittua kirjaa saa kirjastoista. Ja se on tietenkin yksi syistä, miksi kirjoja mielellään omistaa. Toinen syy varmasti on monille, että kirjailijaa tukee mielellään ja siksi nimenomaan ostaa kirjan.

Vielä yksi syy on se, että joitakin kirjoja, kuten sanakirjoja, saattaa tarvita usein ja jatkuvasti. Siitä minä sainkin idean, että voisin ostaa ison suomi-ruotsi-suomi -sanakirjan. Nettikauppahaku ei tuonut tulosta, joten marssin taas Suomalaisen kivijalkaan. Mutta mikä pettymys: koko kirjakauppaketjussa ei ole yhtäkään isoa suomi-ruotsi-suomi -sanakirjaa, ne on myyty loppuun. Enkä halunnut ostaa taskusanakirjaa. Johtuneeko tämä myös nettisanakirjojen suosion kasvusta, varmasti niinkin, mutta fyysisille sanakirjoille on silti mielestäni yhä paikkansa.

Valitettavasti kivijalkakirjakauppojen valikoima on hieman puutteellinen. Olen myös siinä käsityksessä, että Akateemisen kirjakaupan valikoima ei ole niin legendaarinen kuin ennen. Verkkokauppakin auttaa vain osittain. Hyvät ulkomaiset nettikirjakaupat (ja Booky) isoine valikoimineen pyyhkivät kotimaisilla kivijalkaliikkeillä lattiaa. Kirjastojen valikoima voi sekin panna kampoihin nettikaupoille lähinnä vain kotimaisen valikoiman osalta.

Paljon kertovaa on se, miten Oodia kovasti haukuttiin siitä, että siellä on vain 100 000 nidettä. Nimenomaan surkuteltiin pientä valikoimaa. Mutta valikoima on yhä todella iso verrattuna kivijalkakirjakauppoihin, eikä merkittävää osaa tilasta mene paperin ja krääsän myyntiin. Omassa lähikirjastossanikin on monin paikoin parempi kokoelma kuin Suomalaisen niin kutsutussa lippulaivamyymälässä Helsingin keskustassa.

Ja mikä vielä harmillista, nettihaun toimivuus on kirjakauppojen verkkokaupoissa heikompaa kuin kirjastoilla. Kirjoja ei ole monesti asiasanoitettu riittävästi. Liian usein on pakko tietää kirjailijan tai teoksen nimi valmiiksi, jotta kirjoja löytää.

On hyvin mahdollista sekin, että minulla on vain aivan liian tiukat (ja epäreilutkin) kriteerit…

Joka tapauksessa verkko ja kirjastot ovat kirjakaupoille niin kovia kilpailijoita, että pelkkä suosituimpiin kirjoihin keskittyminen valikoiman kustannuksella ei voi pitemmän päälle olla kovin hyvä strategia. Ja ovathan sitten vielä antikvariaatit, jotka nekin on verkottuneet nettiin (ja hyvin mielestäni ovatkin).

Fyysisten liikkeiden täytyy hyödyntää verkkokauppaa ja varastoja. Samalla tavalla kirjastojenkin on täytynyt panostaa siihen, että netissä varaaminen ja asioiminen on helppoa. Luulisi tämän korostuvan entisestään tulevaisuudessa.

Minä olisin halunnut pitää kotimaisista kirjakaupoista. Haluaisin yhä, mutta kukahan keksisi sen tavan, etteivät kivijalkakirjakaupat jäisi täysin väliinputoajiksi?

En kuitenkaan päätä tätä merkintää haukkuihin. Nyt kun kirjastot ovat olleet kiinni, olen ostanut pari kirjaa Suomalaisesta ja ollut ihan tyytyväinen. Toivon pitkää ikää sille ja kaikille muillekin kirjakaupoille. Hyvää pääsiäistä!