Työkokemukset

Koronakuulumisia, osa 3

Nyt lainaus on ollut meillä käynnissä jo toista viikkoa. Tai siis ”uloslainaus”, kuten virallinen termi kuuluu. Käytännössä kaikki on toiminut hyvin, vaikka kiirettä on välillä ollut. Meillä homma toimii siis niin, että ulko-ovi on kokonaan lukittu, mutta päästän asiakkaan eteiseen odottelemaan. Sitten käyn lainaamassa hänelle varaukset.

Kävijöitä on ollut hieman vähemmän kuin odotin. Varaushylly on edelleen paljon normaalia täydempi. Voi olla, että monet odottavat, kun kaikki varatut niteet saapuvat ja sitten vasta hakevat kerralla kaikki.

Vain pieni osa asiakkaista ei ole ymmärtänyt käytäntöjä tai malttanut lukea opasteita. Toki siinä on ollut haaste meillekin/minullekin, miten kirjoittaa omaa kirjastoa koskeva ohjeistus ständiin niin selkeäksi, että lukemiseen ei kulu liikaa aikaa eivätkä ohjeet ole liian sekavia. Vaikea täysin edes sanoa miten ollaan siinä onnistuttu.

Kertakäyttöhanskoja menee, mutta en todellakaan vaihda hanskoja joka asiakkaan jälkeen, se ei vain olisi mahdollista. Käsidesiäkin menee, turvaväliä koetan toki pitää, ja samaten yritän luontaisesti vältellä puhumista vasten kasvoja. Kesäkuuta varten pleksit on jo asennettu palvelutiskeille.

Kollegani jäi juuri eläkkeelle, ja olen joutunut nyt olemaan ensimmäkseen yksin töissä. Uusi työntekijä saapuu taloon vasta elokuun alussa.Se ei ole ollut liian vaikeaa, kun RFID-tarroitusprojektikin saatiin loppuun. Onhan tässä ollut juoksentelua paikasta toiseen, mutta ei silti liikaa. Olen yrittänyt kuikuilla ulko-ovelle melkein joka välissä, ettei asiakkaiden tarvitsisi arvuutella ovella ja joutua soittamaan puhelimella. Lähinnä ruokataukojen ajoitus ei mene aina luontevasti.

Viime viikot ovat olleet henkisesti kuormittavampia kuin yleensä. Onneksi tämä on vain väliaikaista. Kuukausi sitten oli jopa rennompaa kuin tavallisesti. Kesäkuu voi myös olla raskas, mutta enpä usko että mitään kovin kauheaa on tulossa. Tautitilanne näyttää kelvolliselta, ja olen edelleen aivan tyytyväinen että kirjastot pääsevät piakkoin avaamaan oikeasti.

Työkokemukset

Koronakuulumisia, osa 2

Maanantainen päätös kirjastojen lainaamisen sallimisesta tuli varmaan kaikille kirjastolaisille yllätyksenä. Nopea päätös ei tarkoittanut useimmissa kirjastoissa nopeaa toteutusta. Meillä on ollut iso RFID-tarroitusprojekti käynnissä, mikä on yksi kuvion sotkija. Myös kirjastojärjestelmän ja varausten käsittelyn suhteen tarvitaan pientä säätöä ennen kuin uloslainaus voi alkaa.

Ja toki pitää myös miettiä, mikä on lainaamisessa turvallinen toteutustapa ja perehtyä aluehallintoviraston tarkempiin ohjeisiin. Jotkut näistä asioista ovat vieläkin pohdinnassa.

Pakko myöntää, että olen itse hieman pettynyt että emme saa(neet) lainausta nopeasti käyntiin. Itse olisin periaatteessa ollut valmis aloittamaan lainauksen jo tiistaina omassa kirjastossani. Siitä toki olisi tullut pientä jälkisäätöä eräpäivien, varausten ja muun epäselvän kanssa. Tärkeintä olisi ollut varmistaa, että toteutustapa on turvallinen. Sitten oltaisiin laitettu julisteet oveen ja viestintä laulamaan. Ihmiset vain olisivat olleet niin iloisia. Kirjasto on niin tärkeä ja merkittävä asia niin monille.

Nyt monet ovat lähinnä hämmentyneitä, ja tarvitaan hyvää viestintää kertomaan, miksi lainausta ei kuitenkaan voida aloittaa heti välittömästi. Hyvä viestintä ja myös ihmisten huolien kuuntelu estää sen, että hämmennys hälvenee eikä muutu turhautumiseksi tai vihaksi.

Menneet viikot ovat olleet tyyntä myrskyn edellä. Aiempi myrsky oli tietenkin koronan nopea pahentumisen aika ja päivät ennen kirjastojen sulkemista. Nyt valmistaudutaan täyttä häkää paitsi lainaamisen aloittamiseen, myös varsinaiseen avaamiseen, joka koittaa 1.6. Ei ole vielä selvää, millä säännöillä kirjastot silloin tarkkaan ottaen avataan: onko esim. omatoimikirjaston käyttö sallittua, miten ihmisten liikkumista kirjastotilassa rajataan ja valvotaan ym.

Olen omalla tavallani nauttinut työnteosta myös sulun aikana. Tarroitus, poistot, etäpalaverit, kirjoittajapiirin etäkokoontumiset… (Oli tosin katkeraa jäädä ulos eräästä palaverista ja vasta myöhemmin tajuta, että Skype ja Skype for Business ovat täysin eri palveluita.) Olen kiitollinen, ettei lomautusta ole napsahtanut kohdalle eikä sellaista nyt ehdi tullakaan. Henkilökohtaisesti olen myös varsin tyynin mielin sen kanssa, että asiakaspalvelutyö alkaa taas.

En ole todellakaan kateellinen kirjaston, kunnan tai valtionkaan päättäjille ja virkamiehille. Välillä jokainen joutuu venymään tämän kevään aikana, mutta jotkut joutuvat venymään toisia enemmän. Myös sairaanhoitajiin ja moniin muihin verrattuna pääsemme helpolla. Yritämme vain varmasti kaikki tehdä parhaamme, että kirjastot voivat taas avautua turvallisesti.

Iloa ja jaksamista kevääseen, pysytään terveinä!