Blogia koskevaa puhetta, Työkokemukset

Olenko enää aloitteleva kirjastonhoitaja?

Blogini alaotsikko on ”Aloittelevan kirjastonhoitajan harakanvarpaita”. Mutta milloinkohan kehtaisin ottaa kuvauksen pois? Minulla on kuitenkin työkokemusta jo melkein neljä vuotta. Ja tätä blogia olen pitänyt jo viisi vuotta! (Onneksi olkoon vain, juhlapäivä oli juuri.)

Niinpä niin. Kun lapsi on vaikka vain kolme vuotta vanha, hän voi jo tuntea olevansa iso. Mutta heti kun hän kohtaa kymmenvuotiaita lapsia, he tuntuvat hirvittävän suurilta. Puhumattakaan aikuisista. Jos ajattelen virallista eläköitymisikääni, tulen olemaan aloittelija vielä aika monta vuotta.

”Aloittelevuus” on mielestäni joka tapauksessa hyvä lähtökohta oppimiselle. Aloittelija on nöyrä ja avoin. Itselleni tämän blogin kirjoittaminen on ollut opitun reflektointia ja tavallaan jo itsessään oppimista. Se on sitä myös siinä, miten ilmaisen itseäni. Ei ole aina ollut helppoa löytää sopivaa näkökulmaa ja tyyliä juttuihin, vaikka aiheiden keksiminen itsessään ei ole ollut vaikeaa.

En haluaisi urautua. Opittavaa on vielä aikamoisen paljon. Mutta ei asiaa toki kannata lähestyä liikaa itseään väheksyvästi: ”no minä nyt olen vain tällainen, olen nyt vähän harjoitellut töitä täällä mutten oikeasti osaa vielä mitään, yritetään nyt taas vähäsen, ehkä opinkin jotain kenties mutta aika pieni ja surkea minä vielä olen”. Ei siis ihan noinkaan.

Ei ole väärin pystyä toteamaan sitä, mitä kirjastojuttuja olen tehnyt ja mielestäni osaan tehdä kelvollisesti. Vaikka siis yhä olenkin aloittelija työntekijänä ja myös ihmisenä.

No, tämä kuulostaa nyt niin suureelliselta. Ei minulla muuta sanottavaa varmaan tässä ollutkaan. Taidan pitää kuvauksen vielä entisellään. Tarkoitus on kyllä jatkaa blogin kirjoittamista, vaikka minulla ei olekaan mitään ylevää tulevaisuuden visiota blogin varalle.

Blogi jatkuu taas elokuun puolivälissä. Syyspuolella uusia merkintöjä voi myös hyvinkin ilmestyä Kirjastoalan tabut -sarjaan. Mutta nyt on oudon kevään jälkeen aika hieman levähtää. Onneksi tämä aika ei ollut itselleni liian kuluttavaa. Miellyttävää ja rentoa kesää sinullekin joka tätä luet!

Työkokemukset

Koronakuulumisia, osa 4

Kirjastojen aukeaminen tämän viikon maanantaina oli ennen kaikkea jännittävä paikka. Kirjastotiloihin ei ollut päässyt kahteen ja puoleen kuukauteen! Se on pitkä aika.

Tärkeintä siinä kaikessa oli tietenkin saada käytännöt ja tilat turvallisiksi. Pleksit palvelutiskeille, julisteet, kertakäyttöhanskat, käsidesi, puhdistusliinat, osa koneista pois käytöstä, tuolien ja pöytien uudelleenjärjestely, omatoimikirjaston järjestelyt (omatoimiaika ei tule meillä vielä käyttöön)…

On mahtavaa huomata ja kuulla, että niin monet ovat olleet iloisia että olemme taas auki. Se on ollut rohkaisevaa, ja kyllähän minäkin olen iloinen että kirjastot ovat auki. Ei työnteko samanlaista ole ilman asiakkaita. No joo, se ehkä kuulostaa epäilyttävältä hymistelyltä mutta totta se on.

Olen ajatellut ja ajattelen, että kunhan käytännöt ovat kunnossa ja turvallisia, sitä voi myös olla turvallisin mielin ja tehdä työtä melkein samalla tavalla kuin ennen eikä turhaan hermoilla. Varsinkin nyt maanantaina työtä kyllä riitti, kun asiakkaita oli yllättävänkin runsaasti ja tavaraa palautui paljon. Vielä ei silti ole ollut nuoria, jotka majailisivat kirjastossa tuntikausia.

Jonkinlaista säätöä tietenkin aina on. Järjestelmä on saattanut vaikkapa heitellä varausten viimeisiä noutopäiviä ja eteenpäin siirrettyjä eräpäiviä. Kirjaston työntekijöiden sisäinen viestintäkään ei aina onnistu. Itselläni on kassan uusiin maksutapoihin tutustuminen jäänyt kevään hulinoissa puolitiehen. Mutta ajattelen myös, että nyt kannattaa keskittyä vähän aikaa ihan perusasioihin, vaikka pikkuasiatkin toki ovat tärkeitä.

Sinänsä on hassua, että nyt suoria kontakteja asiakkaiden kanssa tulee vähemmän kuin varausten noutoaikana. Nythän automaatit ovat taas kenen tahansa käytössä, ja kulkureitit liippaavat kyllä läheltä palvelutiskiä mutta ovat pleksien suojaamia.

Toivottavasti vaan tautitilanne ei ota takapakkia, ja tilanne kehittyy tästä eteenpäin aina parempaan päin, kuten viime viikot noin pääosin on tapahtunutkin.