Taas on palattu töihin pitkähkön kesäloman jälkeen. Koronaan liittyvät turvatoimet ovat yhä pääosin ennallaan. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet osittain pohtiessa sitä, miten tulisi suhtautua syksyn tapahtumiin, kun koronatilannetta on vaikea ennakoida. Nyt näyttää siltä, että osa tapahtumista peruuntuu, mutta suurin osa kuitenkin toteutuu.
Jonkinlaisesta epävarmuudesta huolimatta oma tunnelmani on luottavainen. Lomalla tuli levättyä kivasti. Syksyyn on mahdollista suhtautua uutena alkuna siksikin, koska meillä aloitti uusi työntekijä. Perehdyttäminen on mennyt varsin mukavasti. Olen itsekin jopa samalla oppinut jotain (ainakin kassan tilittämisestä).
Lomaltaan palanneet koululaisetkin tuovat jälleen kuhinaa. Kirjaston yhteydessä oleva luokkatila on nähtävästi koko talven jonkinlaisessa koulun käytössä, mikä aiheuttaa lieviä ongelmia; tilaa ei voi samalla tavalla nyt hyödyntää kirjaston tapahtumiin, jos tapahtumia nyt siis mitenkään mahdottomasti onkaan. Onneksi jotain (ainakin kirjoittajapiirin) voi mahdollisesti järjestää myös etänä.
Koulu ei ole aina viestinyt kovin hyvin, missä käytössä tila oikeastaan on ja miten monta tuntia viikossa. Lisäksi kaikki tilan käyttöön ja tilassa olevien koneiden toimimiseen liittyvä säätö olisi hyvä syy hermostua, jos sellaiseen tunteiluun haluaisin antautua.
Arkirutiinit nyt menevät joka viikko omia latujaan ja jo niissä riittää työtä, mutta toivoisin että alkusyksystä olisi aikaa myös ideoinnille ja palaveeraukselle. Olen kevään kokemusten valossa alkanut ajatella, että kokoustaminen voi itse asiassa toteutua paremmin etänä, kun viivyttelevä jaarittelu sekä siirtymät kokouspaikalle ja takaisin saattavat jäädä pois. Tosin jaksaako palavereihin aina sitten silloinkaan keskittyä täysin, kun iPadin voi laittaa vain pöydälle ja sitä voi itse harhautua miettimään ties mitä asioita.
Epävarmoista asioista mainitsen vielä omatoimiajan aikataulumuutokset. Ei ole vielä päätöstä siitä, voiko omatoimiaikaa laajentaa entiselleen syyskuun alusta lähtien.
Tuntematon hyllyttäjä 